Olen tavannut kirjoitella paljon nettiin ja tavoitella mahdollisimman
hyvää laatua: että olisi antoisaa, selkeää, helposti opittavaa, monelle
sopivaa ja elämää ja maailmaa hyvällä tolalle vievää. Nyt sitten kun
kirjoitin ihan arvossapidetylle kirjankustantajalle, niin siitä jäi
jotenkin urautunut kirjoitustapa, en tuntunut jaksavan huolehtia muuta
kuin asiasisällön: en luettavuutta enkä opin vaikutusta lukijan ja tämän
ympäristön elämään. Mutta kamalan iso osa koulunja yliopiston
oppimateriaalista on siihen tyyliin kirjoitettua: ei vain asia, ei esim.
hyvää elämäntapaa tai elämänviisautta. Niin voiko olla, jos jotkin
puolet työelämästä ja opinnoista ovat raskaita, niin ne ovat raskaita
juuri siihen tapaan kuin minkä nuo asiakirjoittajat jättävät
huolehtimatta? Eli kirjoitusten laadulla näyttäisi olevan olennaisen
paljon merkitystä lukijoiden elämien kannalta. Itse opin kirjoitustaitoa
mm maalaamisesta: ensin opettelin perustaitoja, mm näköisyyttä ja
tunnelman saamista oikein, sitten etsin hyviä aiheita, olennaisuuksia,
kohokohtia, mitä sanomaa ja opetettavaa hyvällä maalauksella kuuluisi
olla, mikä on ikiaikaista ja samalla kaikille sopivaa, yms
(http://akvarelliblogini.blogspot.fi/2016/07/maalaaminen-ja-muut-elamanalueet.html)
http://musicalfactlanguage.blogspot.fi/ ja ehkä
http://tunteetjatekemisentapa.blogspot.fi
